Muutamia kuvia kotoa

Tällä viikolla ollaan vähän sisusteltu koululaisten kanssa heidän omia huoneitansa. Ostettiin Tiimarin 70% alennuksesta muutamat matot ja uudet päiväpeitot (torkkuhuovat). Mukaan lähti myös muttama lahjalaatikko, joissa voi säilyttää pieniä aarteita, joita tuntuu ainakin näin tyttölasten huoneisiin  kertyvän aivan uskomattomat määrät. Käytin perjantaipäivän järjestelemällä esikoisen huoneesta tavaraa varastoon ja lauantaina keskimmäinen tahtoi myös oman huoneensa inventaariota..

Kaiken kaikkiaan ullakolle päätyi kuusi kotilaatikollista pientä ja vähän isompaakin tavaraa, joilla ei tuntunut olevan virkaa lastenhuoneissa. Kuvissa huoneet ovat lasten omien järjestelemisten (ja nuoremman huoneessa myös leikkien) jäljiltä.

Ensin esikoisen huonetta. Tämä on kodin pienin huone, mutta siistinä ollessaan ihan viihtyisä.  Värimaailmaksi valikoitui roosa, turkoosi ja valkoinen. Mielenkiinnonkohteet on varmasti aika helppo arvata.

 

Keskimmäisen lempiväri on vihreä ja kuopus (3v.) fanittaa vielä kaikkea vaaleanpunaista. 

Molemmille tytöille ostettiin muuttamisen jälkeen metalliset sohvasängyt Ikeasta. Käytössä ne vaikuttivat kuitenkin aika isoilta huoneiden kokoihin nähden (jopa tässä isommassa makuuhuoneessa) ja sängyt ovat jo vaihtuneet käytännöllisemmiksi. Molemmat sohvasängyt ovat kokoa 200x90cm ja palannevat huoneisiin leikkitilatarpeen vähennyttyä.. Tuo puoliparvi saatiin veljen perheeltä heidän lapsensa kasvettua sängystä ulos (henkisesti kaiketi, koska sängyssä mahtuu ihan isokin ihminen nukkumaan).

CD levyille mietittiin sopivaa paikkaa jonkun aikaa. Meillä on kyllä muutamia erilaisia pieniä CD telineitä, mutta ne eivät oikein tunnu käytännöllisiltä lasten käytössä, kaatuvat herkästi ja levyt eivät oikein löydä paikalleen vaan kasautuvat siihen hyllykön viereen.. Niinpä keksittiin laittaa tyhjänä olevaan pahvisalkkuun. Aika hauskan näköinen ja levyt on helppo ottaa käyttöön. Aika näyttää, toimiiko systeemi vai ei.

Ikkunalaudalla on koristeena anopin mökillä akryylivärein maalattuja keppejä. Lapset saivat näin kesälomatunnelmia muistoksi ja pienen ihan itse tehdyn sisustuselementin huoneeseensa. Kepit koristellaan varmaankin vielä pilkuin ja raidoin jossain vaiheessa.

Loppuun vielä meidän makkarista kuva. Vasta muutama viikko sitten kuopus muutti sänkyineen lastenhuoneeseen ja on ollut kyllä kiva laitella tätä omaa makkaria vähän uuteen uskoon. Valkoiset kirppiksiltä löytyneet matot ovat sängyn vierustoilla ja mökiltä pihistämäni raidallinen räsymatto tuovat kivan tunnelman makkariin. Parhaillaan harkitsen uusien tyynynpäällisten ompelua, voisi vaikka tehdä tilkkupäälliset samoista kankaista joita käytin lampunvarjostimeen.. Seinällä olevissa tauluissa olenkin käyttänyt samoja kankaita. Uusi sängynpeittokin on jossain vaiheessa hankintalistalla miehen toivomuksesta..

Verhoista vielä sen verran, että ompelin ne edullisimmasta mahdollisesta lakanakankaasta (eurokankaasta metritavarana), pätkäisin, laitoin miehen mamman perintöpitsiä kiinni kankaisiin ja ompelin lenkit yläreunaan. Verhot olisivat ihanan kevyet ja valoisat jos en olisi niin kauhean herkkäuninen.. Olen siis kiinnittänyt verhon taakse pimennysverhot, jotka tekevät verhot aika lailla raskaammiksi mitä ne pelkiltään olisivat.

Makkari ja olohuone ovat vierekkäin ja melkein yhtenäistä tilaa, sillä asumme vanhassa talossa ja nämä kaksi huonetta on erotettu toisistaan kahden liukuoven voimin.. Ovet ovat päiväsaikaan aina auki ja tila tuntuu kokonaisuudessaan aika isolta. Olohuone on sisusteltu enemmän miehen maun mukaan ja romanttisia ripauksia aika lailla vältellen (muihin kodin huoneisiin olen kyllä mielin määrin laittanut maalaisromanttisia sisustuselementtejä).  Joskus lisää kuvia, tällä kertaa nämä..

SPR Kirppisaarteita

 

SPR:n kirpputori on toisinaan pienten aarteiden löytöpaikka. Muutama viikko sitten mukaani tarttui parilla kymmenellä sentillä lampun kehikko. Ripustin sen makuuhuoneen kattoon roikkumaan ilman mitään päällysteitä, odottelin siis sopivan päällystysidean löytymistä muutaman päivän. Ehdin jo etsiskellä kirppiksiltä sopivan kokoista pyöreää pitsiliinaa, mutta sitä oikeaa ei tuntunut löytyvän millään. 

Sitten sain päähäni käyttää hyväkseni kotoa jo valmiiksi löytyviä materiaaleja: ompelin käsin harvoilla pistoilla (hyvin rouhean näköisesti) kangaspalat kiinni kehikkoon. Lopuksi vielä pitsinauha alareunaan kiinni ja lamppu oli valmis. Näin kesäaikaan tykkään kotiinkin laitella vähän mökkimäisiä tavaroita esille ja tämä lamppu edustaa tätä tyyliä aika pitkälti..

Toinen kirppikseltä löytynyt aarre oli metalliset henkarit. Näitä ei tunnu löytyvän silloin kun niitä kaipaisi, ostin näitä nyt varallekin muutaman seuraavaa näpertelyinspiraatiota odottelemaan. Kuvan sydänkranssin -idean nappasin jostain kirjasta.

Kranssin tekoruusut löytyivät sentin hintaan (ota 10, maksa 10senttiä -kasasta). Kiinnitin kukat ja viime joulun koristeisiin kerätyn sammalen henkariin kiinni rautalangalla. Nopeasti valmistuva  ja helppo askartelu! Vielä voisi jotain ihanaa pientä lasihelmeä kieputtaa kranssiin..

 

Blogihiljaisuus katkeaa.. Harrastaminen ja blogin päivittäminen on hyvin vaihtelevaa touhua. Joskus tuntuu että intoa, ideoita ja ehtimistä olisi vaikka muille jakaa - toisinaan taas käy päinvastoin. Tämän blogitauon aikana tosin harrastukset, käsityöt ja kuvataide ovat olleet arjessani hyvinkin aktiivisessa roolissa. 

Viimeaikoina ompelurintamalla olen tehnyt itselleni vaatteita ja kotiinkin on jotain pienimuotoista valmistunut. Olen myös innostunut korujen teosta ja monesta muusta pientä näpertelyä vaativasta jutusta. Nukkekotikin on saanut paljon uutta yksityiskohtaa.. 

Viime talven aikana opiskelin musiikkikasvatusta ja opiskeluhommat työn ohella pitivät kyllä paikoin kiireisenä. Parhaillaan vietän kesälomani viimeistä viikkoa ja nyt tosiaan ajattelin vähän päivittää tätä blogiakin. 

Ylläoleva kuva on otettu tänään, kesäsadetta odotellessa, minikokoiselta parvekkeeltamme. Parvekkeelle tosiaan mahtuu tasan kaksi pientä tuolia, minikokoinen pöytä ja muutama kukka. Vaikka parveke on pieni, on se meidän perheen oma kesäpaikka, jossa luetaan lehtiä, syödään jäätelöä jne. pientä kesäkivaa.. Keskustan tuntumassa kun asuu, ei ole vara valita ihan kaikkia mukavuuksia ja on tehtävä näistä valitsemistamme kulmista (vai sopisiko tähän paremmin sana "nurkista") niin viihtyisiä kuin mahdollista. Vanhempieni mökillä pääsemme kuitenkin halutessamme maistelemaan mökkielämää vaikka vuoden ympäri. 

Jo etukäteen varoittelen, että aion päivittää tätä blogia tällä viikolla (eli viimeisellä lomaviikollani) jonkun verran ja jossain vaiheessa syksyä saattaa tahti vähän hidastua. Ja blogipäivitykset liittynevät jatkossa paljon muuhunkin kuin lastenvaatteisiin. :)

 

Tyttären blogi

Esikoinen otti äidistä mallia ja perusti oman blogin. Pitää täällä vähän mainostaa.. Katsotaan nyt miten blogi-innostus lapsella jatkuu. Tytön kani- ja heppablogiin pääset klikkaamalla tästä. :)

Lapsen ottamassa kuvassa käääpiöluppakorvakani Pippin. Hauska ja vähän höpsö pieni karvainen kaveri.

Askartelupöytäni

Askartelupisteeni on muotoutunut sopivan toimivaksi kokonaisuudeksi. Seinähyllyt sekä pöytä ovat isäni nikkaroimia, mitä nyt muutaman ruuvin tuohon pöytätasoon laitoin itse.. Papereille en ole vielä muuton jälkeen löytänyt oikeaa säilytyspaikkaa, mutta eiköhän se jossain vaiheessa järjesty. Pöytä on valmistunut vasta muutama viikko sitten ja suunnittelin sen ihan tuohon paikalle. Pituus on 160cm ja syvyys vain 45cm. Toimii kuitenkin aivan hyvin ja sivusuunnassa on tilaa levittäytyä. :) 

Tuoli on taloyhtiön jätelavalta pelastettu (tai itseasiassa nappasin sen jo matkalla jätelavalle). Laatikko on miehen lapsuuden kodin "kirjahyllyn" osa, aito Hartwallin olutkori. Laitoin siihen pyörät alle ja säilytän siinä jotain. Ehkä lankoja..

Tsi-kantopussi vauvalle

Olen ommellut aika monta kantoliinaa näille omille muksuille. Eniten käytössä on ollut pitkä trikooliina, eli viitisen metriä kangasta ja liinan päiden muotoilu kapeammiksi saumurilla. Itse olen tykännyt trikoisesta liinasta ihan pienen vauvan kanssa, kun sen saa sidottua ja aseteltua niin pehmeästi.. Laitan tähän nyt kantopussin "ohjeet", jotka kyhäsin näin jälkikäteen. :) Kommentoikaa jos mitat menivät pieleen, koska tein nämä ihan ulkomuistista ja mututuntumalla.

Kankaaksi kannattaa valita riittävän napakka materiaali, ei liian joustava, mutta ei missään tapauksessa joustamaton..

Ne ohjeet siis:
*Tarvitset kangasta (leveys n. 150cm) n. 70cm korkean palan + kääntövara
*Ompelu seuraavasti:
1. Huolittele reunat (esim. käännä nurjalle ja ompele tai huolittele saumurilla)
2. Taita kangas ja ompele renkaaksi (alla olevassa kuvassa näkyy olennaisimmat saumat & taitteet). Jos tahtoo lisätä istuvuutta voi pussimaisuutta lisätäkseen ommella pienen kaarroksen saumaan siten, että keskikohdalle jää n. 5cm leveämpi osa kuin reunoihin.
Sauman voi myös ommella suoraksi.

3. Taita liina vielä vihreällä merkitsemästäni kohdasta pussiksi.

Kantopussi on valmis!

Kantopussin koko vaihtelee kantajan koon mukaan, eli nämä ylläolevat mitat ovat todellakin vain "sinne päin". Tätä kantopussia on helppo pienentää ompelemalla sauma eri kohtaan.

Pussi on oikean kokoinen silloin, kun vauvan pepun alin kohta on suurinpiirtein kantajan navan korkeudella. Pussista saa tehdä aika napakan.

Kysymyksiä ja mittakorjauksia saa laittaa kommentteihin! :)

Vielä pilvipaitaa..

Näissä kuvissa näkyy paremmin tuon paidan ja pöksyjen malli. On muuten ensimmäinen raglanhihainen paita, jonka tein. Kaula-aukon etuosaan tein pienen rypytyksen tuomaan ripauksen tyttömäisyyttä. Paidan helma on oikeasti pidempi, kuvassa se on hiukan noussut  kaksinkerroin. 

Lentokone tupruttaa aniliinin väristä savua.. 

Ja loppuu NukKunuNNu- logoon paidan selkäpuolella. 

Pieni potilas uusissa vaatteissaan..

Kuopus♥nuhaköhäisenä aamupäivän päivänokosilla. Kuluneella viikolla ompelin pienelle uuden paidan ja pöksyt, joiden malli oli erittäin onnistunut. Otan paremman kuvan illemmalla kun saan vaatteet pois neidin päältä.. Applikaation kanssa meinasi kyllä palaa käämit.. Ei ihan mennyt nappiin - tai no, korjailin lentokoneen epäonnistuneet ikkunat purkamalla ja peittämällä "jäljet" napeilla.. 

Housujen mallin kehittelin jälleen itse ja teen näitä lisää ihan takuulla. Nyt kun vain löytäisi sopivan värisiä kankaita jostain lisää.. Jotenkin olen tullut kankaiden suhteen aika ronkeliksi, ihan mikä vain ruskean sävy ei käy, vaan tahdon juuri tietyn joka on mielessäni.

Allaoleva autopaita on tehty oikeastaan samalla (omalla) kaavalla kuin ylläoleva pilvipaita. Hihat ovat erilaiset ja helmassa kuminauhan sijaa resori.

Vaatetta taaperolle

Ompeluinnostus on pikkuhiljaa jälleen nostamassa päätään. Viidakkopaita samoilla väreillä kuin isosiskolle. Paita tehty omalla kaavoituksella. Voisin hiukan tuota leveyttä vielä hioa.. Ja ehkä helmaa hiukkasen pidentää. 

Farkut on tehty keskimmäisen vanhoista farkkuhaalareista, jotka olivat erinomaisessa kunnossa. Farkkuhaalarit ovat kyllä reippaan näköiset päällä, mutta hurjan epäkäytännölliset leikkivaatteina (aina kinnaavat jostain ja tuntuvat jäykiltä). Katkaisin haalarit tylysti vain poikki, etuosan alempaa kuin takaosan, jotta istuvuus olisi parempi. Lahkeista leikkasin (laiskana) saumat pois ja laitoin kunnon resorin tilalle. Farkuista tuli hurjan hyvät! Tykkään kovasti pitää näitä lapsen päällä ja lapsikin pääsee liikkumaan sujuvasti. Kokeilen jossain vaiheessa varmaan ommella lapselle farkut ihan alusta saakka itse. Nämä toimivat tällaisina kokeiluversioina - ja hyvin toimivatkin. :)

Muutto ohi!

Elokuun alussa muutettiin uuteen, isompaan kotiin. Suurin osa tavaroista on löytäneet paikkansa ja laatikkovuoret hävinneet. Askartelu-  ja ompelutarvikkeet on myös jo kotiutuneet. Ompelupisteeni tosin sijaitsee tällä hetkellä keittiössä, mikä ei ole kyllä kovin käytännöllistä pidemmän päälle. Aika näyttää, missä on paras paikka..

Sisustus jatkuu yksityiskohtien (kuten verhojen ja muiden tekstiilien osalta) varmasti vielä jonkin aikaa.. Ja onhan näitä tekstiilejä mukava uusia joka tapauksessa aika-ajoin. Viime viikolla ompelin elämäni ensimmäiset valelaskosverhot keittiön ikkunaan. Kankaana on edellisen kotimme makuuhuoneen verho, joka ei "istunut" nykyisen makuuhuoneen tunnelmaan ihan yhtä hyvin. Kuosista tykkään tosi paljon ja en halunnut verhoista luopua, joten keksin uuden käyttökohteen. Kierrätystä parhaimmillaan vai mitä?

Tässä kesälomareissulta ostettu rautalankakori sekä peltinen maitotonkka, joka oli vain ihan pakko ostaa jo etukäteen.. Ennen muuttoa ostin mieheltä salaa (tai puolisalaa) muutaman sisustusesineen, jotka piilotin yhteen muuttolaatikkoon. Näin sain ihan pikkuhiljaa ja vaivihkaa kerättyä pienen aarrekokoelman ja uuteen kotiin uutta ilmettä..

Askartelua

Viime viikolla saimme tietoomme, että edessä olisi muutto. Olemme vuoden ajan etseskelleet uutta kotia ja nyt sopiva viimein löytyi. Uudessa kodissa koululainen saa oman huoneen ja toisen lastenhuoneen saavat pienemmät sisarukset. Askartelin lastenhuoneiden oviin nimikyltit sekä harrastustaulun (keltainen), johon syksymmällä merkitään lasten harrastukset oikeiden päivien kohdalle sekä kellonajat. Jostain syystä minulle tuottaa kotiäitinä ollessani suuria ongelmia jopa viikosta toiseen toistuvien aikataulujen muistamine, joten jospa tästä ne muistaisin paremmin. 

Kirjaimet olen joskus aikaa sitten ostanut tiimarista ja nuo tarrat ostin pienikamarista. Taulun tausta on akvarellipaperia. Kehykset tein balsasta ja maalasin veriväreillä (Kulmat vähän rakoilee, koska tein ne ilman kunnon työvälineitä. Edes suorakulmaa ei ollut käytössä..). Taulujen värit valitsin lasten tulevien huoneiden sävymaailmoihin sointuviksi. Keltaista tosin ei löydy juuri mistään kotoamme, mutta olkoon tuo pieni väriläiskä...

Tuunatut nukenvaunut

Viikonloppuna taloyhtiössämme oli kevättalkoot. Perinteitä kunnioittaen paikalle oli tuotu jätelava. Olen kyllä kuullut, että moni tekee hyviä löytöjä jätelavoilta, mutta en ole koskaan uskaltautunut mennä itse paikalle.. Jätelavalla kävikin talkoopäivänä aikamoinen kuhina kun ihmiset tuovat itselleen tarpeetonta tavaraa ja huonekaluja lavalle ja toiset tekevät näistä löytöjä omiin koteihinsa. Ainakin kahdet kaksostenrattaat oli tuotu lavalle ja muitakin käyttöön kelpaavia lastentarvikkeita.. En niitä kyllä käynyt hamstraamassa, koska ei ole tarvetta. Huomasin, että meidänkin vanhat tavarat hävisivät lavalta ennen sen pois noutamista. Niin kai se vain on, että toisen roska on toisen aarre! 

Minä löysin lavalta pari kokopuista tuolia ja vanhat (ehkä 70-luvulta) peräisin olevat nukenvaunut. Vaunuissa oli jäljellä hyvä runko ja renkaat. Sinapinvärinen koppaosa oli lyttääntynyt kasaan ja kuomusta ei ollut tietoakaan. Pelastin vaunut uuteen kotiinsa ja kävin melkein heti työn touhuun. Revin vanhan kankaan vaunuista pois ja suunnittelin vaunuihin uuden kopan tilalle. Keskimmäisen lapsen kanssa valittiin kangashyllystämme päälliskangas ja olemme molemmat erittäin tyytyväisiä lopputulokseen. :)

Jotain hienosäätöä ja vahvistustikkauksia vielä teen vaunuihin, katsotaan saanko vielä kuvattua lisää... Vielä toisesta kulmasta vaunut, joita työntelemässä on meidän kuopus. 

Sadeviitta kuiville keleille...

Esikoinen oli lähdössä muutama viikko sitten luokkaretkelle Ähtärin eläinpuistoon. Sääennusteet lupasivat viileää ja sateista. Sopivaa vaatetusta pohdittaessa sain kuningasidean tehdä sadeviitan vanhasta värikkäästä suihkuverhostamme. Viitta onnistui aikalailla hyvin, ainut huono puoli viitassa on ettei se pidä vettä. Kankaisen suihkuverhon tehtävä ei kai sitten ole suojata märältä vaan roiskeilta.. Onneksi sentään testasin viitan vedenpitävyyttä ennen reissua ja varustin lapsen matkaan myös sateenvarjolla. 

Malli on hyvä ja värit mainiot, nyt kun vain saisi tämän vedenpitäväksi jollain konstilla.. Pitää vain kaiketi hankkia tarkoitukseen paremmin sopivaa kangasta ja tehdä uusi viitta. 

Massakoru

Lasten kanssa innostuttiin yhtenä päivänä käyttämään cernitmassapakettien jämät. 

Etkö ymmärrä

Tällä viikolla kävin erään ystäväni luona tekemässä pienen CD-levyn.. Tämä biisi on jo vuosikaudet tuonut kyynelet silmiini tämän rakkaan keskimmäisemme laulamana. Kyseessä ei ole todellakaan mikään hifistellen tehty levy, vaan tämä kyseinen biisi nauhoitettiin ihan yhdellä kerralla eikä korjailtu mitään jälkikäteen. Täydellisyyttä ei ole siis tavoiteltukaan ja virheitä löytyy, mutta sitäkin enemmän fiilistä...